Select Page

Revontulet ovat upea näky pohjoisella yötaivaalla. Ne ovat aina kiehtoneet ihmisiä esiintymisalueillaan ja taivaan tuliin liittyykin paljon uskomuksia niiden synnystä. Aiheesta on myös tehty paljon tieteellisiä tutkimuksia, minkä takia revontulista ja niiden synnystä onkin saatu jo paljon selville. Revontulien ihaileminen on vaaratonta, mutta niihin liittyy myös uhkia infrastruktuurillemme. Tässä artikkelissa selvitetään, kuinka revontulet ovat syntyneet ja kuinka usein ja missä ilmiö esiintyy.

Mitä revontulet ovat?

Revontulet ovat osa avaruussäätä. Maapallollamme ne näkyvät kirkkaina valoilmiöinä sekä Pohjois- että Etelänavalla muodostaen renkaan navan ympärille. Kauniit värit loistavat noin 100-200 kilometrin korkeudessa.

Revontulet tulevatkin esiin parhaiten pohjoisilla alueilla esimerkiksi Suomen Lapissa. Ne syntyvät aurinkotuulen mukana tulevien elektronihiukkasten törmättyä ilmakehäämme. Tästä törmäyksestä syntyy valoilmiö, jota kutsumme revontuliksi.

Uskomukset ja kansanperinne

Revontuliin liittyy paljon uskomuksia etenkin pohjoisessa, jossa eri kansat ovat ihailleet niitä vuosituhannesta toiseen. Ne näkyvät myös Etelänavalla, mutta tarinat liittyvät pitkälti pohjoisten kansojen uskomuksiin, sillä pohjoisessa niillä on kautta aikojen ollut enemmän ihastelijoita kuin Etelänavan alueella. Monesti uskomukset liittyvät taisteluun ja palaviin keihäisiin. Jotkut kertovat viikinkien uskoneen niiden olleen kuolleiden impien heijastuksia.

Pelkästään Suomessa revontulet ovat saaneet useita nimityksiä asukkaiden sijainnista riippuen. Rutjat, Ruijan valkeat, taivaanvalkeat ja saamen kielellä guovssahasat eli kuukkeli tarkoittavat samaa asiaa. Revontulet lienee kuitenkin koko maassa tunnistettu nimitys.

Kansanperinteen tarinoiden mukaan ketunkarva synnyttää valoilmiön koskettaessaan eri pintoja. Kettujen juostessa niiden hännät huiskivat lunta ja kyljet osuvat pensaisiin, joiden uskottiin synnyttävän tämän upean valoilmiön eli nimensäkin mukaisesti revontulet. Tarinalla on oma totuusperänsä, sillä eläinten turkkeihin varastoituu staattista sähköä, joka purkautuu aiheuttaen kipinöitä.

Miten revontulet syntyvät?

Vaikka tarinoilla on varmasti oma totuusperänsä, on revontulille löydetty tutkimusten avulla myös tieteellisesti uskottavia selityksiä. Auringossa syntyy jatkuvasti roihupurkauksia. Niistä irtoaa sähkövarattuja pilkkuja, joita kutsutaan plasmaksi, joka on peräisin auringosta. Plasma kuljettaa mukanaan auringon magneettikenttää ja aurinkotuulen mukana hiukkaset joutuvat vuorovaikutukseen maan magneettikentän kanssa.

Auringosta maahan suuntautuvat hiukkaset ohjautuvat magneettikenttien vuorovaikutuksesta kohti napa-alueita ja tästä syystä ilmakehään törmänneet hiukkaset synnyttävät revontulia juuri niillä alueilla. Aurinkotuuli kuljettaa hiukkaset maan ilmakehään jopa 1000 kilometriä sekunnissa kulkeutuvalla vauhdilla. Mitä kovempaa ne saapuvat, sitä syvemmälle ilmakehään ne ajautuvat. Mitä suurempi roihupurkaus on ollut kyseessä, sitä leveämpi on napa-alueita kiertävä revontulirengas.

Revontulivalo

Erilaiset värit riippuvat siitä, millä korkeudella aurinkotuuli törmää ilmakehän molekyyleihin. Kun vauhti on hitaampi, osuvat hiukkaset yläilmakehän happeen, jolloin väriksi muodostuu punainen. Kovemmalla vauhdilla hiukkaset pääsevät pidemmälle ja törmättyään myös happeen syntyy vihreää valoa. Typpimolekyyliin törmännyt hiukkanen synnyttää violettia ja sinistä valoa.

Revontulia voidaankin kutsua myös “taivaan neonvaloiksi”, sillä niiden tekniikka toimii samalla menetelmällä. Vihreä valo on yleisimmin havaittavissa, sitä reunustaa ylempänä punaiset reunat. Jokainen revontuli ilmiö on kuitenkin ainutlaatuinen ja kaunis luonnon tarjoilema värinäytös.

Revontulien esiintyvyys

Revontulien näkyvyys kulkee magneettisesti aktiivisen tähden eli auringon aktiivisuussyklin mukaisesti. Niitä on olemassa ympäri vuoden, mutta ne havaitakseen tulee olla pimeää. Aktiivisin näkyvyysaika on klo 22-02, mutta Lapin kaamosaikana voi niitä havaita myös päiväaikaan.

Kilpisjärvellä revontulia voi nähdä kirkkaalla säällä kolmena yönä neljästä, Keski-Lapissa joka toinen yö ja eteläisellä rannikkoalueella kerran kuukaudessa. Ennustaminen on hankalaa, mutta auringon kaasupurkauksesta kestää noin kaksi päivää, kunnes aurinkotuuli saavuttaa ilmakehän. Valitse siis avara paikka, pilvetön taivas ja suuntaa katseesi ylös, revontulet kertovat lopun tarinasta.