Select Page

Kuun liikkeiden seuraaminen

Kuulla on erittäin voimakas merkitys maahan ja ylipäätänsä meidän olemassaoloomme. Vaikka maa on suurempi kuin kuu ja sillä on kuun sekä maan välisessä yhteydessä suurempi merkitys, olisimme pulassa ilman kuuta. Siihen liittyy paljon uskomuksia ja tarinoita, onhan se ihmetyttänyt taivaalla jo esi-isiemme aikaan. Moni on tutkinut kuuta tarkemminkin ja se tulee vastaan arkipäiväisissäkin asioissa. Toisaalta kuun liikkeiden seuraaminen voi olla vain mielenkiintoinen harrastus.

Kuun kulku ja vaiheet

Maa pyörii akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa ja 365 kertaa vuodessa. Kuu kiertää maapalloa yhden kerran kuukaudessa ja 12 kertaa vuodessa.

Kuu on auringon jälkeen toiseksi kirkkain avaruudenkappale, joka näkyy maahan. Se näyttää maahan aina saman puolensa. Sen eri vaiheet riippuvat siitä, mistä suunnasta aurinko sitä valaisee ja siitä riippuu, minkä näköisenä se esittäytyy maalle.

Kuusta sanotaan erilaisia nimityksiä riippuen siitä, millaisena se näyttäytyy maahan. Perusvaiheet ovat uusikuu, täysikuu, yläkuu ja alakuu. Se, miten päin kuun sirppi näkyy taivaalla, kertoo sen, onko meneillään ala- vai yläkuun aika.

Muistisääntönä voi esimerkiksi vetää pystysuoran viivan mielessään sirpin vasemmalle puolelle. Jos siitä muodostuu K-kirjain, on kyseessä alakuu, joka kutistuu. Jos tulee P-kirjain, se pullistuu eli on kyseessä yläkuun aika. Alakuu on 1-2 viikkoa täysikuun jälkeinen aika, ja yläkuu on 1-2 viikkoa täysikuuta edeltävä aika.

Kuukalenterit

Kuukausikalenterimme perustuu kuun liikkeisiin. Se ei ole kuitenkaan täydellinen, sillä kuun kierrossa on todellisuudessa hieman yli 27 vuorokautta. 200 vuoden sisällä heittoa on kuitenkin yhteensä kokonaisuudessa vain yhden vuorokauden verran.

Heprealaisten ja islamilaisten kalenterit on tehty seuraamaan tarkoin kuun liikkeitä. Muslimit odottavatkin joka vuosi innolla uuden kuun syntymistä erityisesti ramadanin pyhän paastokuukauden aikaan.

Kuun vaikutukset maahan

Maan ja kuun vetovoimat ovat yhteydessä toisiinsa. Tämä vaikuttaa maassa muun muassa nousu- ja laskuvesiin. Kuun vetovoima vaikuttaa voimakkaammin sille puolelle maapalloa, jota se on lähimpänä ja heikommin sille puolelle, jota on kauempana. Tiedemiehet ovat jopa kertoneet, että muinoin laskuvesien aikana rannalle jääneet eläimet ovat keksineet selviytymismenetelmän maalla ja näin on maapallolle syntynyt uusia lajeja.

Magneettikenttien vaikutuksesta toisiinsa maa pysyy aisoissa ja kiertää akselinsa ympäri tasaisesti. Jos kuuta ei olisi olemassa, maa alkaisi heittelehtiä ilman säännönmukaisuutta ja vuodenajoista saataisiin luopua. Tämä olisi kuitenkin pieni murhe, sillä aikaa myöten koko maapallo peittyisi lumesta ja jäästä.

Kenelle kuun liikkeiden seuraamisesta voi olla hyötyä?

Joku kertoo olevansa kuuhullu ja toinen leipoo pullansa yläkuun aikaan. Kuun liikkeitä on käytetty hyödyksi monessa eri arkisessakin asiassa. Ennen käytettiin enemmänkin hyödyksi kuun vaiheita esimerkiksi maataloudessa ja puutarhan hoidossa. Erilaisen asentojen aikoina tehtiin erilaisia töitä. Perussääntönä on, että yläkuu kasvattaa, alakuu hävittää ja täysikuu valaisee. Sen seuraaminen on otettu uudelleen yhä laajemmin käyttöön esimerkiksi luomuviljelyn yhteydessä.

Eläimet reagoivat omalla tavallaan erityisesti täyden kuun aikaan. Silloin saaliseläimet eivät ole liikkeellä, koska täydenkuun valossa saalistettavat eivät uskalla liikkua. Myös kalat pysyttelevät piiloissaan ja kalasaalis täydenkuun aikaan voi jäädä kehnoksi. Toki petokalojen pyydystäjiä voi onnistaa, perustuen siihen, että niiden on löydettävä ravintonsa jostain joka tapauksessa, oli täydenkuun aika tai ei. Täysikuu innostaa eläimet monesti myös parittelemaan, sillä naaras voi valita uroonsa paremmin kuun tuoman loisteen suojin.

Kuten voimme, huomata on kuulla merkitystä monessakin mielessä elämän kulkuun koko maapallollamme. Sitä onkin aina osattu kunnioittaa tarinoissa, mytologioissa, kielessä ja uskonnoissa. Syytä onkin, sillä ilman kuuta emme tulisi pärjäämään kovinkaan pitkään.

Ihmeelliset luonnonilmiöt

Maailma on täynnä ihmeitä ja luonnon tarjoilemia ilmiöitä. Kun tarkastelee ympäristöään ja tutustuu siihen tarkemmin, löytyy yleensä jo paljon asioita, jotka kiehtovat ja ovat todella ihmeellisiä. Joskus luonnonilmiöt ovat niin voimakkaita, että ne saavat haukkomaan katselijoiden henkeä.

Joskus on myös syytä olla varuillaan, sillä luonnon voimaa ei ole vielä voittanut mikään. Tähän listaan on koottu vaikuttavia luonnonilmiöitä ympäri maailmaa ja niitä kaikkia on mahdollista päästä periaatteessa seuraamaan myös Suomessa.

  1. Tykkylumi

Valkoiset hahmot, nuo luonnon omat lumipatsaat ovat hurmanneet monen kauneudellaan ja mystisyydellään. Kun on pohjoisessa ja katselee vaara-alueen lakimetsää sekä lumen peittämiä puita kaikessa hiljaisuudessa, mieli lepää.

Tykkylumi eli tykky voi muodostua kahdella tapaa. Huurretykky on muodostunut sumusta tai pilvistä, jotka pakkasella tarttuvat puihin muodostaen huurretta. Nuoskatykky saa taas syntynsä kosteana sataneesta lumesta eli nuoskasta. Tuuli edesauttaa omalta osaltaan tykkymuodostelmien syntymistä, mutta kovat puuskat saattavat myös lopulta rikkoa niitä. Yhdessä kuusessa saattaa olla jopa kolmen tonnin painosta lunta. Lapin kuuset ovatkin mukautuneet luonnon haasteisiin kasvattaen alueella lyhyemmät oksat.

  1. Revontulet

Valloittava valoilmiö ihastuttaa katsojaansa pimeään aikaan napa-alueilla. Nuo punaisen, vihreän, violetin ja sinisen väreissä loistavat revontulet ovat avaruussäästä aiheutuva reaktio. Auringossa tapahtuvista roihupurkauksista lähtee liikkeelle plasmaa eli elektronihiukkasia, jotka osuessaan maan ilmakehän happi- ja typpimolekyyleihin muodostavat yhdessä valoilmiön.

100-200 kilometrin korkeudessa näkyvästä luonnon värinäytelmästä ovat jo muinaiset kansat kertoneet omia tarinoitaan. Nykyaikana tieteellisen tutkimuksen avulla niistä on saatu jo paljon selville, mutta vielä riittää tutkittavaakin.

  1. Pallosalama

Mystinen kirkas pallo leijuu taivaalla, tulee sisään kotiin tai lentokoneeseen. Pallosalama kuuluu ehdottomasti ihmeellisten luonnonilmiöiden joukkoon. Se ei osu monesti kohdalle, mutta se on mahdollinen siellä, missä on ukkostakin. Ilmiö on niin harvinainen ja erikoinen, että edes tiedemiehet eivät ole päässeet vielä yhteisymmärrykseen sen synnystä.

Erilaisia teorioita on kuitenkin esitetty, tarinoita kerrottu ja pallosalama on saatu myös tallennettua videolle. Kyseessä on oikea maapallon luonnonilmiö eikä viesti avaruudesta. Pallosalama kestää yleensä muutamia sekunteja, mutta sen on nähty kestävän myös jopa pari minuutin verran. Ilmiö päättyy normaalisti paukahdukseen ja kirkasta palloa ei ole enää näkyvissä. Kooltaan se on parin sentin halkaisijasta jopa metriin. Se on erittäin vaarallinen ja esimerkiksi taloon osuessa tuo tulikuuma pallo aiheuttaa tulipalon.

  1. Vesipatsas

Merellä siintää komea näky. Trombi eli vesipatsas kulkee veden päällä nostaen vettä mukaan vauhtiinsa. Kyseessä on pienimuotoinen pyörremyrsky halkaisijaltaan 10-200 metriä ja siihen liittyy suppilonmuotoinen pilvi ja usein ukkosta. Valloittavaa ilmestystä ei kannata kuitenkaan ihailla liian läheltä, sillä vesipatsaan sisällä olevat tuulet ovat voimakkaita.

Vesipatsas syntyy, kun merellä tuulet puhaltavat samassa kohtaa eri suuntiin ja myrskypilven nousuvirtaus nostaa pyörteen pystyasentoon. Trombit ovat mahdollisia missä tahansa päin maailmaa, jossa on ukkosmyrskyjäkin. Yleisin esiintymispaikka on Yhdysvalloissa otollisten tuulten johdosta. Suomen yli kymmenestä havaitusta trombista suurin osa on vesipatsaita.

  1. Eläinten sataminen

Tornadoihin liittyy myös luonnonilmiö, eläinten sataminen. Eläimet, kuten kalat, sammakot ja linnut putoavat sateen mukana taivaalta. Erityisesti kalat saattavat selviytyä hurjasta matkastaan hengissä, joten matka ei ole voinut olla kovin pitkä. Joskus niiden kerrotaan olleen jäätyneitä, joten ne ovat todennäköisesti nousseet korkealle yläilmoihin ja matka on ollut pidempi.

Outo ilmiö on saanut paljon tutkijoita ympärilleen. On selvitetty, että mitä ilmeisemmin eri kokoiset pyörremyrskyt, kuten trombit, nostattavat eläimiä mukanaan voimallaan ja ne sitten jossain vaiheessa putoavat alas pilvestä.

Miten revontulet syntyvät?

Revontulet ovat upea näky pohjoisella yötaivaalla. Ne ovat aina kiehtoneet ihmisiä esiintymisalueillaan ja taivaan tuliin liittyykin paljon uskomuksia niiden synnystä. Aiheesta on myös tehty paljon tieteellisiä tutkimuksia, minkä takia revontulista ja niiden synnystä onkin saatu jo paljon selville. Revontulien ihaileminen on vaaratonta, mutta niihin liittyy myös uhkia infrastruktuurillemme. Tässä artikkelissa selvitetään, kuinka revontulet ovat syntyneet ja kuinka usein ja missä ilmiö esiintyy.

Mitä revontulet ovat?

Revontulet ovat osa avaruussäätä. Maapallollamme ne näkyvät kirkkaina valoilmiöinä sekä Pohjois- että Etelänavalla muodostaen renkaan navan ympärille. Kauniit värit loistavat noin 100-200 kilometrin korkeudessa.

Revontulet tulevatkin esiin parhaiten pohjoisilla alueilla esimerkiksi Suomen Lapissa. Ne syntyvät aurinkotuulen mukana tulevien elektronihiukkasten törmättyä ilmakehäämme. Tästä törmäyksestä syntyy valoilmiö, jota kutsumme revontuliksi.

Uskomukset ja kansanperinne

Revontuliin liittyy paljon uskomuksia etenkin pohjoisessa, jossa eri kansat ovat ihailleet niitä vuosituhannesta toiseen. Ne näkyvät myös Etelänavalla, mutta tarinat liittyvät pitkälti pohjoisten kansojen uskomuksiin, sillä pohjoisessa niillä on kautta aikojen ollut enemmän ihastelijoita kuin Etelänavan alueella. Monesti uskomukset liittyvät taisteluun ja palaviin keihäisiin. Jotkut kertovat viikinkien uskoneen niiden olleen kuolleiden impien heijastuksia.

Pelkästään Suomessa revontulet ovat saaneet useita nimityksiä asukkaiden sijainnista riippuen. Rutjat, Ruijan valkeat, taivaanvalkeat ja saamen kielellä guovssahasat eli kuukkeli tarkoittavat samaa asiaa. Revontulet lienee kuitenkin koko maassa tunnistettu nimitys.

Kansanperinteen tarinoiden mukaan ketunkarva synnyttää valoilmiön koskettaessaan eri pintoja. Kettujen juostessa niiden hännät huiskivat lunta ja kyljet osuvat pensaisiin, joiden uskottiin synnyttävän tämän upean valoilmiön eli nimensäkin mukaisesti revontulet. Tarinalla on oma totuusperänsä, sillä eläinten turkkeihin varastoituu staattista sähköä, joka purkautuu aiheuttaen kipinöitä.

Miten revontulet syntyvät?

Vaikka tarinoilla on varmasti oma totuusperänsä, on revontulille löydetty tutkimusten avulla myös tieteellisesti uskottavia selityksiä. Auringossa syntyy jatkuvasti roihupurkauksia. Niistä irtoaa sähkövarattuja pilkkuja, joita kutsutaan plasmaksi, joka on peräisin auringosta. Plasma kuljettaa mukanaan auringon magneettikenttää ja aurinkotuulen mukana hiukkaset joutuvat vuorovaikutukseen maan magneettikentän kanssa.

Auringosta maahan suuntautuvat hiukkaset ohjautuvat magneettikenttien vuorovaikutuksesta kohti napa-alueita ja tästä syystä ilmakehään törmänneet hiukkaset synnyttävät revontulia juuri niillä alueilla. Aurinkotuuli kuljettaa hiukkaset maan ilmakehään jopa 1000 kilometriä sekunnissa kulkeutuvalla vauhdilla. Mitä kovempaa ne saapuvat, sitä syvemmälle ilmakehään ne ajautuvat. Mitä suurempi roihupurkaus on ollut kyseessä, sitä leveämpi on napa-alueita kiertävä revontulirengas.

Revontulivalo

Erilaiset värit riippuvat siitä, millä korkeudella aurinkotuuli törmää ilmakehän molekyyleihin. Kun vauhti on hitaampi, osuvat hiukkaset yläilmakehän happeen, jolloin väriksi muodostuu punainen. Kovemmalla vauhdilla hiukkaset pääsevät pidemmälle ja törmättyään myös happeen syntyy vihreää valoa. Typpimolekyyliin törmännyt hiukkanen synnyttää violettia ja sinistä valoa.

Revontulia voidaankin kutsua myös “taivaan neonvaloiksi”, sillä niiden tekniikka toimii samalla menetelmällä. Vihreä valo on yleisimmin havaittavissa, sitä reunustaa ylempänä punaiset reunat. Jokainen revontuli ilmiö on kuitenkin ainutlaatuinen ja kaunis luonnon tarjoilema värinäytös.

Revontulien esiintyvyys

Revontulien näkyvyys kulkee magneettisesti aktiivisen tähden eli auringon aktiivisuussyklin mukaisesti. Niitä on olemassa ympäri vuoden, mutta ne havaitakseen tulee olla pimeää. Aktiivisin näkyvyysaika on klo 22-02, mutta Lapin kaamosaikana voi niitä havaita myös päiväaikaan.

Kilpisjärvellä revontulia voi nähdä kirkkaalla säällä kolmena yönä neljästä, Keski-Lapissa joka toinen yö ja eteläisellä rannikkoalueella kerran kuukaudessa. Ennustaminen on hankalaa, mutta auringon kaasupurkauksesta kestää noin kaksi päivää, kunnes aurinkotuuli saavuttaa ilmakehän. Valitse siis avara paikka, pilvetön taivas ja suuntaa katseesi ylös, revontulet kertovat lopun tarinasta.