Select Page

Kuun liikkeiden seuraaminen

Kuulla on erittäin voimakas vaikutus maahan ja ylipäätänsä olemassaoloomme. Vaikka maa on suurempi kuin kuu ja sillä on kuun sekä maan välisessä yhteydessä suurempi merkitys, olisimme pulassa ilman kuuta. Kuuhun liittyy paljon uskomuksia ja tarinoita, ja tuo öisin taivaalla möllöttävä pallo on herättänyt ihmetystä, ihailua ja jopa kauhua vuosituhansien ajan.

Kuuta on tutkittu paljon, ja sen liikkeiden seuraaminen monelle mielenkiintoinen ja rakas harrastus. Vaikka taivaankappaleet eivät yleisesti ottaen kiinnostaisikaan, on kuulla oma, erityinen asemansa: kuuhun on matkustettu ja kuu näyttäytyy säännöllisin väliajoin. Erilaisissa pikkulapsille suunnatuissa kirjoissa ja piirretyissä tv-ohjelmissa esiintyvän kuun oppii tunnistamaan jo varhain, ja myöhemmin kuun oppii osoittamaan myös taivaalta.

Alun perin kuun liikkeiden seuraaminen toimi käytännön apuvälineenä arjen rytmittämisessä. Agraariyhteiskunnassa, jossa kylvö, kasvukausi ja sadonkorjuut jaksottivat elämää, oli kuu keskeisessä asemassa. Vanhan kansan uskomuksen mukaan kuun kierron neljäs viikko on ”kurja”, eikä silloin kannata istuttaa mitään, sillä väitetään, ettei taimi juurru tuolloin kunnolla. 

Kuun kulku ja vaiheet

Maa pyörii akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa ja 365 kertaa vuodessa. Kuu kiertää maapalloa yhden kerran kuukaudessa ja 12 kertaa vuodessa. Tämän tiedon valossa onkin loogista, että kuukauden nimi on nimenomaan kuukausi.

Kuu on auringon jälkeen toiseksi kirkkain avaruudenkappale, joka näkyy maahan. Se näyttää maahan aina saman puolensa. Kuun eri vaiheet riippuvat siitä, mistä suunnasta aurinko sitä valaisee ja siitä riippuu, minkä näköisenä se esittäytyy maalle.

Kuusta käytetään erilaisia nimityksiä riippuen siitä, millaisena se näyttäytyy maahan. Perusvaiheet ovat uusikuu, täysikuu, yläkuu ja alakuu. Se, miten päin kuun sirppi näkyy taivaalla, kertoo, onko meneillään ala- vai yläkuun aika.

Muistisääntönä voi esimerkiksi vetää pystysuoran viivan mielessään sirpin vasemmalle puolelle. Jos siitä muodostuu K-kirjain, on kyseessä alakuu, joka kutistuu. Jos tulee P-kirjain, se pullistuu eli on yläkuun aika. Alakuu on 1-2 viikkoa täysikuun jälkeinen aika, ja yläkuu on 1-2 viikkoa täysikuuta edeltävä aika.

Kuukalenterit

Kuukausikalenterimme perustuu kuun liikkeisiin. Se ei ole kuitenkaan täydellinen, sillä kuun kierrossa on todellisuudessa hieman yli 27 vuorokautta. Määrä on suhteellisen pieni, sillä 200 vuodessa heittoa on yhteensä kokonaisuudessa vain yhden vuorokauden verran.

Heprealaisten ja islamilaisten kalenterit on tehty kuun liikkeiden seuraamiseksi. Muslimit odottavat joka vuosi innolla uuden kuun syntymistä erityisesti ramadanin pyhän paastokuukauden aikaan. Myös useissa muinaisissa, sittemmin kadonneissa kulttuureissa, kalenterit laadittiin kuun avulla. Luonto ja luonnonilmiöt ovat aina rytmittäneet eläinten ja ihmisten elämää tavalla tai toisella.

Kuun vaikutukset maahan

Maan ja kuun vetovoimat ovat yhteydessä toisiinsa. Tämä vaikuttaa maassa muun muassa nousu- ja laskuvesiin. Kuun vetovoima vaikuttaa voimakkaammin sille puolelle maapalloa, jota se on lähimpänä ja heikommin kauimpana olevalle puolelle. Tiedemiehet ovat jopa kertoneet, että muinoin laskuvesien aikana rannalle jääneet eläimet keksivät selviytymismenetelmän maalla, minkä seurauksena maapallolle syntyi uusia lajeja.

Magneettikenttien vaikutuksesta toisiinsa maa pysyy aisoissa ja kiertää akselinsa ympäri tasaisesti. Jos kuuta ei olisi olemassa, maa alkaisi heittelehtiä ilman säännönmukaisuutta ja vuodenajoista saataisiin luopua. Tämä olisi kuitenkin pieni murhe, sillä ennen pitkää koko maapallo peittyisi lumesta ja jäästä.

Kenelle kuun liikkeiden seuraamisesta voi olla hyötyä?

Joku kertoo olevansa kuuhullu ja toinen leipoo pullansa yläkuun aikaan. Kuun liikkeitä on käytetty hyödyksi monissa arkisissa asioissa. Kuun vaiheita hyödynnettiin ennen vanhaan nykyistä enemmän esimerkiksi maataloudessa ja puutarhan hoidossa. Erilaisen asentojen aikoina tehtiin erilaisia töitä.

Kylvöä, kasvatusta ja viljelyä ajatellessa perussääntönä on, että yläkuu kasvattaa, alakuu hävittää ja täysikuu valaisee. Kuun vaiheiden seuraaminen on otettu uudelleen laajempaan käyttöön luomuviljelyn yleistyessä.

Kuten voimme huomata, on kuulla merkitystä monessakin mielessä elämän kulkuun koko maapallollamme. Ei olekaan ihme, että kuuta on kunnioitettu aikojen saatossa niin tarinoissa, mytologioissa, kielessä kuin uskonnoissa. Syytä onkin, sillä ilman kuuta emme pärjäisi kovinkaan pitkään. Vaikka vuosituhannet vaihtuvat, säilyy kuun merkitys omassa ylhäisyydessään. Tieteellisten metodien kehittymisen myötä kuun vaiheita on myös opittu hyödyntämään ennennäkemättömillä tavoilla.

Kiehtova täysikuu

Täysikuuhun liitetään erilaisia myyttejä ja uskomuksia, joihin kuuluu myös mystisiä ja pelottavia piirteitä. Esimerkiksi vampyyreihin ja ihmissusiin liittyvissä tarinoissa mainitaan poikkeuksetta täysikuu. Vaikka täysikuun aiheuttamaan ”hulluuteen” ei uskoisikaan, huomaa moni nukkuvansa huonommin täydenkuun aikaan. Toisinaan voi käydä myös niin, että yö kuluu sängyssä levottomasti pyöriskellen ja seuraavana päivänä selviää, että edellisenä yönä oli täydenkuun aika.

Kuulostaa uskomattomalta, mutta on todettu, että täydenkuun aikaan tehdään tavallista enemmän rikoksia. Syy-seurausyhteys tiedostettiin eurooppalaisessa lainsäädännössä aina keskiajalle saakka siinä määrin, että täysikuuta pidettiin lieventävänä seikkana rikoksesta tuomittaessa.

Eläimet reagoivat omalla tavallaan erityisesti täydenkuun aikaan. Silloin saaliseläimet eivät ole liikkeellä, koska täydenkuun valossa saalistettavat eivät uskalla liikkua. Myös kalat pysyttelevät piiloissaan ja täydenkuun aikaan kalasaalis voi jäädä huomattavan kehnoksi. Toki petokalojen pyydystäjiä voi onnistaa, perustuen siihen, että niiden on löydettävä ravintonsa jostain joka tapauksessa, oli täydenkuun aika tai ei. Täysikuu innostaa eläimet monesti parittelupuuhiin, sillä naaras voi valita uroonsa paremmin kuun kirkkaassa loisteessa.

Superkuu

Superkuusta puhutaan, kun kuu sijaitsee ratansa lähimmässä pisteessä maahan katsottuna täydenkuun aikaan. Superkuu-nimitys liittyy yksinkertaisesti siihen, että tuolloin kuu näyttää poikkeuksellisen suurelta ja kirkkaalta. On tutkittu, että superkuu ei ole pelkkä optinen illuusio, vaan kuu näyttää oikeasti tuolloin noin 14 % suuremmalta ja 30 % kirkkaammalta. Toisinaan ihmeellisen punaisena helottava superkuu osuu kohdalle suhteellisen usein, sillä keskimäärin joka 14. täysikuu on superkuu. Mikäli superkuun onnistuu näkemään, kannattaa siitä napata kuva tai pari. Onnistuneesta lopputuloksesta saa esimerkiksi seinälleen upean valokuvataulun tai tietokoneensa tai puhelimensa näytölle yksilöllisen, muistoja herättävän taustakuvan.

 

Ihmeelliset luonnonilmiöt

Maailma on täynnä ihmeitä ja luonnon tarjoilemia ilmiöitä. Kun tarkastelemme ympäristöämme ja tutustumme siihen tarkemmin, huomaamme yleensä paljon asioita, jotka kiehtovat ja herättävät ihmetystä. Joskus luonnonilmiöt ovat niin voimakkaita, että niitä katsellessa alkaa vaistomaisesti haukkoa henkeään.

Toisinaan luonnonilmiöiden ja -mullistusten edessä on syytä olla varuillaan, sillä luonnon voimaa ei ole vielä voittanut mikään. Seuraavaksi esittelemäämme listaukseen on koottu vaikuttavia luonnonilmiöitä ympäri maailmaa, ja mikä parasta, voi osaan niistä tutustua myös Suomessa.

Tykkylumi

Valkoiset hahmot, nuo luonnon omat lumipatsaat ovat hurmanneet monen kauneudellaan ja mystisyydellään.  Sydäntalvella, vaara-alueen lakimetsää sekä lumen peittämiä puita kaikessa hiljaisuudessa katsellessa, on todettava, että rauhoittavampaa kokemusta on vaikea kuvitella.

Tykkylumi eli tykky voi muodostua kahdella tapaa. Huurretykky on muodostunut sumusta tai pilvistä, jotka pakkasella tarttuvat puihin muodostaen huurretta. Nuoskatykky saa taas syntynsä kosteana sataneesta lumesta eli nuoskasta. Tuuli edesauttaa omalta osaltaan tykkymuodostelmien syntymistä, mutta kovat puuskat saattavat myös lopulta rikkoa niitä. Yhdessä kuusessa voi olla enimmillään lunta jopa kolmen tonnin painosta. Lapin kuuset ovatkin mukautuneet luonnon haasteisiin kasvattaen alueella lyhyemmät oksat.

Revontulet

Valloittava valoilmiö ihastuttaa katsojaansa pimeään aikaan napa-alueilla. Nuo punaisen, vihreän, violetin ja sinisen väreissä loistavat revontulet ovat avaruussäästä aiheutuva reaktio. Auringossa tapahtuvista roihupurkauksista lähtee liikkeelle plasmaa eli elektronihiukkasia, jotka maan ilmakehän happi- ja typpimolekyyleihin osuessaan muodostavat yhdessä valoilmiön.

100-200 kilometrin korkeudessa näkyvästä luonnon värinäytelmästä ovat jo muinaiset kansat kertoneet omia tarinoitaan. Nykyaikana tieteellisen tutkimuksen avulla revontulista on saatu paljon selville, mutta vielä riittää selvitettävää.

Lappi houkuttelee vuosittain vajaat 3 miljoonaa turistia, joista valtaosa haaveilee näkevänsä vierailunsa aikana taianomaiset revontulet. Revontulien näkemistä pidetään niin tärkeänä, että sitä varten on kehitetty niin ilmaisia kuin maksullisia sovelluksia, joiden avulla saa selville, koska revontulia pitäisi olla näkyvillä.

Pallosalama

Mystinen kirkas pallo leijuu taivaalla, tulee sisään kotiin tai lentokoneeseen. Pallosalama kuuluu ehdottomasti ihmeellisten luonnonilmiöiden joukkoon. Pallosalama osuu harvan kohdalle, mutta se on mahdollinen siellä, missä on ukkosta. Ilmiö on niin harvinainen ja erikoinen, että edes tiedemiehet eivät ole päässeet vielä yhteisymmärrykseen sen synnystä.

Erilaisia teorioita on kuitenkin esitetty, tarinoita kerrottu ja pallosalama on saatu myös tallennettua videolle. Kyseessä on todellinen, maapallolla tapahtuva luonnonilmiö, eikä se ole viesti avaruudesta.

Pallosalama kestää yleensä muutamia sekunteja, mutta sen on nähty kestävän jopa parin minuutin verran. Ilmiö päättyy normaalisti paukahdukseen ja kirkasta palloa ei ole enää näkyvissä. Kooltaan se on parin sentin halkaisijasta jopa metriin. Pallosalama on erittäin vaarallinen, sillä esimerkiksi taloon osuessaan tulikuuma pallo aiheuttaa lähes vääjäämättä tulipalon. Pallosalama etenee suhteellisen hitaasti, joten sen väistäminen on ainakin teoriassa suhteellisen helppoa.

Vesipatsas

Merellä siintää komea näky. Trombi eli vesipatsas kulkee veden päällä nostaen vettä mukaan vauhtiinsa. Kyseessä on pienimuotoinen pyörremyrsky, joka on halkaisijaltaan 10-200 metriä ja johon liittyy suppilonmuotoinen pilvi ja usein ukkosta. Valloittavaa ilmestystä ei kannata kuitenkaan ihailla liian läheltä, sillä vesipatsaan sisällä olevat tuulet ovat todella voimakkaita.

Vesipatsas syntyy, kun merituulet puhaltavat samassa kohtaa eri suuntiin ja myrskypilven nousuvirtaus nostaa pyörteen pystyasentoon. Trombit ovat mahdollisia missä tahansa, missä on ukkosmyrskyjä. Yleisin esiintymispaikka on Yhdysvalloissa otollisten tuulten johdosta. Suomen yli kymmenestä havaitusta trombista suurin osa on ollut vesipatsaita.

Trooppinen hirmumyrsky

Trooppinen hirmumyrsky voidaan luokitella maantieteellisen sijaintinsa perusteella kolmeen eri kategoriaan. Nämä ovat hurrikaani, taifuuni ja trooppinen sykloni. Hurrikaaneja tavataan Tyynenmeren pohjois- ja eteläosissa, taifuuneja Tyynenmeren luoteisosissa ja trooppisia sykloneja Tyynenmeren lounaisosissa ja Intian valtamerellä. Trooppisia hirmumyrskyjä riehuu vuosittain noin 80 ja maailman väestöstä 15 % asuu niiden vaikutusalueella.

Trooppinen hirmumyrsky muodostuu voimakkaasta tuulesta, joka kiertää matalapaineen keskustaa, sekä kaatosadetta ja ukkosta sisältävästä pilvimassasta, joka kohoaa tuulen seurauksena syntyneestä pyörteestä. Trooppisten hirmumyrskyjen sisältämä energia syntyy merestä haihtuneen, sateeksi tiivistyvän vesihöyryn seurauksena. Vesihöyry tiivistyy, kun ilmapaine alenee pyörteen keskustaa lähestyttäessä ja ilma kohoaa tiivistymisalueella. Tiivistymisen seurauksena syntyvä lämpö kohottaa ilmaa, jolloin keskustaan imeytyy kosteaa ilmaa.

Tsunami

Tsunami tarkoittaa hyökyaaltoa, joka syntyy esimerkiksi voimakkaan tulivuoren purkauksen, syvän meren alueella tapahtuvan maanjäristyksen tai asteroidin mereen putoamisen seurauksena.  Avomerellä tsunami etenee peräti 500-900 kilometrin tuntivauhdilla ja sen korkeus on yleensä alle metrin. Rannikolle edettyään tsunami voi kohota jopa 50 metrin korkuiseksi aalloksi.

Japanin kielinen, hyökyaaltoa tarkoittava tsunami-sana tuli terminä tutuksi suomalaisille viimeistään joulukuussa 2004, jolloin Intian valtameren maanjäristyksen seurauksena lähes 200 suomalaisturistia menehtyi Thaimaan tsunamissa. Kaiken kaikkiaan lähinnä Sri Lankaan, Intiaan ja Thaimaahan vaikuttaneen tsunamisen seurauksena menehtyi noin 200 000 ihmistä. Luonnonkatastrofi sai suurta huomiota länsimaisessa mediassa lähinnä siksi, että surmansa sai suuri määrä eurooppalaisturisteja, jotka olivat matkanneet Thaimaan paratiisirannoille joululoman viettoon. Me selvisimme kuin ihmeen kaupalla hengissä, mutta siitä lisää hieman alempana.

Eläinten sataminen

Edellä mainittuihin tornadoihin voi liittyä myös hieman harvinaisempi luonnonilmiö, eläinten sataminen. Eläinten sataminen tarkoittaa käytännössä sitä, että tietyt eläimet, kuten kalat, sammakot ja linnut putoavat sateen mukana taivaalta. Erityisesti kalat saattavat selviytyä hurjasta matkastaan hengissä, joten matka ei ole voinut olla kovin pitkä. Joskus niiden kerrotaan olleen jäätyneitä, joten ne ovat todennäköisesti nousseet korkealle yläilmoihin ja matka on ollut pidempi.

Outo ilmiö on saanut paljon tutkijoita ympärilleen. On selvitetty, että mitä ilmeisemmin eri kokoiset pyörremyrskyt, kuten trombit, nostattavat eläimiä mukanaan, ja kuten odottaa sopii, putoavat nämä epäonniset luontokappaleet jossain vaiheessa alas pilvestä.

Eläinten sataminen liittyy myös yhteen vuosituhannen vaihteen merkittävimmistä elokuvista. Kyseessä on tietenkin useita kansainvälisiä palkintoja napannut, Paul Thomas Andersonin ohjaama Magnolia, jonka loppukohtauksesta taivaalta sataa rankkasateen keskellä isoja sammakoita. Eläinten sataminen taivaalta on siinä määrin harvinainen ilmiö, että suuri joukko katsojista ei ehkä tiennyt, että vastaavaa voi tapahtua myös tosielämässä.

 

Miten revontulet syntyvät?

Yleensä vihreinä loimuavat revontulet ovat upea näky pohjoisella yötaivaalla. Revontulet ovat kiehtoneet ihmisiä esiintymisalueillaan ammoisista ajoista lähtien ja taivaan tuliin liittyykin paljon erilaisia uskomuksia. Aiheesta on tehty paljon tieteellisiä tutkimuksia, minkä takia revontulista ja niiden synnystä on saatu jo paljon selville. Revontulien ihaileminen on vaaratonta, mutta niihin liittyy myös uhkia infrastruktuurillemme. Tässä artikkelissa selvitämme, miten revontulet syntyvät ja kuinka usein ja missä ilmiö esiintyy.

Mitä revontulet ovat?

Revontulet ovat osa avaruussäätä. Maapallollamme ne näkyvät kirkkaina valoilmiöinä sekä Pohjois- että Etelänavalla muodostaen renkaan navan ympärille. Kauniit värit loistavat noin 100-200 kilometrin korkeudessa.

Revontulet tulevat parhaiten esiin pohjoisilla alueilla esimerkiksi Suomen Lapissa. Ne syntyvät aurinkotuulen mukana tulevien elektronihiukkasten törmättyä ilmakehäämme. Tästä törmäyksestä syntyy valoilmiö, jota kutsumme revontuliksi. Vaikka revontulet yhdistetään perinteisesti nimenomaan Lappiin, voi niitä nähdä poikkeuksellisesti myös muualla päin Suomea.

Revontulien selittäminen kansantajuisesti on vaikeaselkoinen asia. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että Auringosta avaruuteen lähteviä hiukkasia ajautuu Maan ilmakehään, minkä seurauksena toisiinsa törmäävät elektronit ja ionosfäärissä sijaitsevat happiatomit ja typpimolekyylit nostavat energiatilaansa. Ilmiön seurauksena viritysenergia purkautuu valona.  

Se, missä revontulia esiintyy, sekä niiden leveys ja voimakkuus riippuu Auringon aktiivisuudesta ja siihen liittyvästä Maan lähiavarauuden magneettisesta aktiivisuudesta.

Uskomukset ja kansanperinne

Revontuliin liittyy paljon uskomuksia etenkin pohjoisessa, jossa eri kansat ovat ihailleet niitä vuosituhannesta toiseen. Ne näkyvät myös Etelänavalla, mutta tarinat liittyvät pitkälti pohjoisten kansojen uskomuksiin, sillä pohjoisessa niillä on kautta aikojen ollut enemmän ihastelijoita kuin Etelänavan alueella. Monesti uskomukset liittyvät taisteluun ja palaviin keihäisiin. Jotkut kertovat viikinkien uskoneen revontulien olleen kuolleiden impien heijastuksia.

Vanhan saamelaisen uskomuksen mukaan revontulia tulee kunnioittaa, sillä niitä pidetään taivaan halki vaeltavien kuolleiden sieluina tai jumalina. Tästä syystä revontulille ei saa viheltää, eikä niille saa myöskään vilkuttaa, sillä silloin ne voivat napata vilkuttajan mukaansa.

Naisten tulee noudattaa erityistä varovaisuutta revontulien aikaan, ja tuolloin ulos kannattaa mennä ainoastaan pää peitettynä, etteivät revontulet tempaa matkaansa. Vanhan kansanperinteen mukaisesti on myös ajateltu, että revontulien leimutessa alkunsa saanut lapsi on elämänsä aikana poikkeuksellisen onnekas.

Pelkästään Suomessa revontulet ovat saaneet useita nimityksiä asukkaiden sijainnista riippuen. Rutjat, pohjanpalot, Ruijan valkeat, taivaanvalkeat ja saamen kielellä guovssahasat eli kuukkeli tarkoittavat samaa asiaa. Revontulet lienee kuitenkin koko maassa parhaiten tunnettu nimitys.

Kansanperinteen tarinoiden mukaan ketunkarva synnyttää valoilmiön koskettaessaan eri pintoja. Kettujen juostessa niiden hännät huiskivat lunta ja kyljet osuvat pensaisiin, joiden uskottiin synnyttävän tämän upean valoilmiön, eli nimensä mukaisesti revontulet. Tarinalla on oma totuuspohjansa, sillä eläinten turkkeihin varastoituu staattista sähköä, joka aiheuttaa purkautuessaan kipinöitä.

Toisinaan revontulet näyttäytyvät myös Manner-Euroopassa. Niiden harvinaisuuden vuoksi niitä on usein pelätty. Keskiajan Euroopassa punaisia revontulia kauhisteltiin, sillä niiden uskottiin ennustavan sodan puhkeamista.

Vaikka revontulet ovat pääsääntöisesti vain Pohjolan juttu, loimottavat ne toisinaan myös jossain päin Manner-Eurooppaa. Keskiajalla revontulia pelättiin, sillä niiden ajateltiin liittyvän sodan syttymiseen. Muinaisessa Kiinassa revontulia pidettiin puolestaan taivaalla viilettävän lohikäärmeen henkäisynä.

Miten revontulet syntyvät?

Vaikka tarinoilla on varmasti oma totuuspohjansa, on revontulille löydetty tutkimusten avulla myös tieteellisesti uskottavia selityksiä. Auringossa syntyy jatkuvasti roihupurkauksia. Niistä irtoaa sähkövarattuja pilkkuja, joita kutsutaan plasmaksi, joka on peräisin auringosta. Plasma kuljettaa mukanaan auringon magneettikenttää ja aurinkotuulen mukana hiukkaset joutuvat vuorovaikutukseen maan magneettikentän kanssa.

Auringosta maahan suuntautuvat hiukkaset ohjautuvat magneettikenttien vuorovaikutuksesta kohti napa-alueita ja tästä syystä ilmakehään törmänneet hiukkaset synnyttävät revontulia juuri niillä alueilla. Aurinkotuuli kuljettaa hiukkaset maan ilmakehään jopa 1000 kilometriä sekunnissa kulkeutuvalla vauhdilla. Mitä kovempaa ne saapuvat, sitä syvemmälle ilmakehään ne ajautuvat. Mitä suurempi roihupurkaus on ollut kyseessä, sitä leveämpi on napa-alueita kiertävä revontulirengas.

Revontulivalo

Erilaiset värit riippuvat siitä, millä korkeudella aurinkotuuli törmää ilmakehän molekyyleihin. Kun vauhti on hitaampi, osuvat hiukkaset yläilmakehän happeen, jolloin väriksi muodostuu punainen. Kovemmalla vauhdilla hiukkaset pääsevät pidemmälle ja törmättyään myös happeen syntyy vihreää valoa. Typpimolekyyliin törmännyt hiukkanen synnyttää violettia ja sinistä valoa.

Revontulia voidaankin kutsua myös “taivaan neonvaloiksi”, sillä niiden tekniikka toimii samalla menetelmällä. Vihreä valo on yleisimmin havaittavissa, sitä reunustaa ylempänä punaiset reunat. Jokainen revontuli-ilmiö on kuitenkin ainutlaatuinen ja kaunis, luonnon oma värinäytös. Revontulet tarjoavat kerta toisensa jälkeen upean muistutuksen siitä, kuinka ihmeellinen luonto onkaan.

Revontulien esiintyvyys

Revontulien näkyvyys kulkee magneettisesti aktiivisen tähden eli auringon aktiivisuussyklin mukaisesti. Niitä on olemassa ympäri vuoden, mutta ne havaitakseen tulee olla pimeää. Aktiivisin näkyvyysaika on klo 22-02, mutta Lapin kaamosaikana revontulia voi havaita myös päiväsaikaan.

Kilpisjärvellä revontulia voi nähdä kirkkaalla säällä kolmena yönä neljästä, Keski-Lapissa joka toinen yö ja eteläisellä rannikkoalueella kerran kuukaudessa. Ennustaminen on hankalaa, mutta auringon kaasupurkauksesta kestää noin kaksi päivää, kunnes aurinkotuuli saavuttaa ilmakehän. Pilvetön taivas ja avara sijainti tarjoavat parhaat mahdolliset puitteet revontulien havaitsemiseen.

Viime vuosien aikana markkinoille on tullut erityisiä revontulista kertovia sovelluksia, joiden avulla saa selville tunnin parin varoitusajalla, koska revontulia pitäisi olla näkyvillä. Koko Lapin alueella toimivia sovelluksia on useita, ja niihin merkitään sijainti, johon liittyviä sää- ja revontulitietoja palvelu seuraa ja päivittää.

Revontulet, Lapin lumo ja matkailu

Sanotaan, että Lappi lumoaa henkeäsalpaavalla kauneudellaan. Lappiin suuntaa joka vuosi noin 2,5 miljoonaa majoittuvaa matkailijaa, joista monen tavoitteena on ainutlaatuisiin luonnonilmiöihin lukeutuvien revontulien näkeminen. Lapin mystinen kauneus, avarat maisemat ja silmänkantamattomiin näkyvä koskematon luonto ovat kansainvälisellä tasolla harvinaisia ominaisuuksia, joita monen matkailijan on vaikea uskoa todeksi.